Aloin miettin, että miten mä saan tehtyä tästä elämäntapaa. Niin aivan, itsestäni kaikki lähtee ja plaaplaa.. Mutta lähinnä sitä, että eihän elämäntapa nyt ole herranjumala sellasta, mitä pitää koko ajan hirveesti miettiä. Eikö sen pitäis tulla ihan itsestään?
Tietysti alkuun pitää opetella ja miettiä ja pohtia, kun haluaa tehdä terveellisemmästä tapoja ja rutiinia. Vaan argh, kuinka mä tiedän mikä on mulle se sopivin elämäntapa?! Ihan varma oon siitä, että mulle ruokailusta ei tule ikinä pelkkää maitorahkaa ja jauhelihaa. Pitääkö vaan kokeilla ja opetella niin pitkään, että oikeet tavat löytyy? Tällä hetkellä musta tuntuu, että jos en miettis, niin söisin varmasti ihan hirveesti kaikkee moskaa, varsinkin makeita herkkuja. Ja painaisin päälle sata kiloo.
Eihän ruokailun pitäis olla vaikeeta, on ennenkin osattu. Eikä ylipainosia ihmisiä varmaan edes ollut olemassa sata vuotta sitten. Miten syömisestä on nykyään tullut niin vaikeeta? Tuntuu, että yleinen "fakta" on nykyään se, että tarvis hankkia vähintään personal traineri tekeen ruokaohjelma ja kunto-ohjelma, muuten kaikki menee ihan päin mäntyä.
Syytän kyllä vähän yhteiskuntaa, kaikkee sitä epäterveellistä, helposti saatavaa ruokaa, suuria pakkauskokoja, hyötyliikunnan tarpeen vähäistymistä arjessa.. Ilmankos kaikki on ihan sekasin.
Kaikki nykyajan muotidieetit ja ruokavaliot tuntuu pyörivän vaan unelmakropan ympärillä. Mutta kun syödään mahdollisimman vähä hiilihydraattisesti ja tankataan protskuu, niin mietitäänkö enää esimerkiks vitamiinien tärkeyttä? Hedelmät jätetään pois, kun nekin sisältää niin "hirveesti" hiilareita. Mut entäs niitten hyödyt? Ei kurkussa oo niin paljon ravinteita, tietenkään, kun sehän on melkein pelkkää vettä.
Mä ainakin myönnän, että oon ihan sekasin tän kaiken kanssa. Myönnän myös, että tää teksti vasta sekavaa olikin.
ps. mun tekis mieli herkkuja
ps2. painelen nukkuun sekopääni kanssa
